Vuorotyön ihaniin puoliin kuuluu tietynlainen vapaus. Kun muilla on töitä, minä saan olla kotona Einon kanssa. Pienenä vikana on se että muut on töissä eikä meille ole juurikaan seuraa. Tylsyydestä kumpuaakin yleensä parhaat ideat.

Pakkasimme reppuun eväät ja otimme hiekkalelut pyöränsarveen ja suuntasimme meren rannalle.

Hetkinen leikittiin hiekkaleluilla, mutta Einon mielestä se oli tylsää.

Einon housut Chillax-kaavalla. Muokkailin kaavaa vähän. Pipo viime vuodelta, oma kaava. Villatakki mahtuu vieläkin. Huivikin on omaa tuotantoa.

Pyysin Einoa poseeraamaan uusissa housuissa, mutta sekään ei ollut nyt Einon mielestä kivaa.

Muistin että ihan siitä vierestä lähtee luontopolku.

 

Ihania polkuja ja pitkospuita pitkin kuljimme läpi luonnosuojelualueen.

Käännyin hetkeksi katselemaan merta ja mistä löysinkään Einon!

Lintutornista avautui paremmin näkymä merelle.

Lopulta pääsimme Einolle mieluisaan puuhaan, eli eväiden syöntiin.

Paluumatkalla löysimme komeita kärpässieniä...

 

... ja majakan keskeltä metsää. Mikähän tämän historia on?