Kuten moni muukin, ihastuin Dropsin Martha-kirjoneuleeseen. Taisi olla elokuuta kun kiertelin Oulun lankakauppoja etsien malliin sopivia lankoja. Dropsin omaa karismaa ei löytynyt, mutta Somikissa oli luotto-lankaani Vuorelman Vetoa kivoissa väreissä. Päädyin kokeilemaan niillä. Ostin Sinapinkeltaista, oranssia ja luonnonvalkoista. Omista kaapeista löytyi saman vahvuisena petroolia ja ruskeaa. Aloitin neulomisen syyskuussa. Päädyin muuttamaan ohjeen ylhäältä alkavaksi, koska ajattelin että tarvittavat muokkaukset on helpompi tehdä kaarroketta sovittaessa. Puikkokoko oli 3,5mm, kun tuossa ohjeessa käytettiin 4mm puikkoja. Valitsin reilumman koon, jotta lopputuloksesta tulisi sopiva. Kaarroke osuus valmistui helposti, ohjetta ja sen lisäyksiä noudattaen.
Ongelmat alkoivat kun jaoin silmukat hihoja ja vartalo-osaa varten. Neulottuani vyötärölle asti, melkein helmaan, oli pakko myöntää että pieleen meni. Neule ei istunut yhtään ja etukappaleet menivät reilusti päällekäin, vaikka nappilistat vielä puuttuivat. Purkasin kainaloihin asti ja jaoin silmukat uudelleen. Laitoin hihoihin enemmän silmukoita, ajatuksena että olkavarsiin tulee enemmän liikkumatilaa. Sovitin takkia jokaisessa välissä ja sain alaosan neulottua helmaan asti. Tässä vaiheessa hylkäsin ohjeen seuraamisen kokonaan, silmukkamääräni olivat ihan jotain muuta kuin ohjeessa.
Ensimmäistä hihaa neuloessa huomasin että luonnonvalkoinen lankani käy vähiin. Siispä uusi reissu Somikkiin. Samaa värjäyserää ei ollut, mutta uskoin myyjän vakuutteluihin että kyllä se uusikin käy. Ostin langat ja jatkoin neuletta hämärtyvissä illoissa. Vasta kun hihat, kaulus ja ensimmäinen nappilista olivat valmiina, satuin tutkailemaan neuletta kirkaassa auringon valossa. Uusi lanka oli aivan eri väristä! Toinen hiha loisti kirkkaanpana kuin toinen.
Uusi käynti Somikissa tuotti pettymyksen. Vanhaa värjäyserää ei löydy, Vuorelmaltakaan. Sain kuitenkin yhteystietoja muihin Vetoa myyviin liikkeisiin. Soittelukierros tuotti tulosta. Rovaniemeltä Taitokeskuksesta löytyi oikeaa värjäyserää. Varasin langat ja ihana anoppini nouti ne. Jotenkin sain kerättyä motivaationi rippeet ja purkasin väärän väriset osat ja neuloin ne uudelleen.



Nappilista ei ole ihan mieleinen, hihat ovat aavistuksen liian pitkät ja takin istuvuus kainaloiden kohdalta voisi olla parempikin. Mutta näillä mennään. Ihana tämä kuitenkin on!

T: Henna-Leena

P.S. Kun olin saanut neuleeni valmiiksi, huomasin toisten tekemistä takeista että hihan suuhun olisi tullut kirjoneuletta ja helmaan erivärinen raita. Vieläkin mietin purkaisinko hihansuut ja neuloisin nuo kuvioraidat. Samalla voisin kaventaa hihaa aavistuksen verran. No mietintä jatkuu.