Ensimmäinen kevättakki valmiina. Vastuksista huolimatta.

Kaavaksi valitsin Burdan helmikuun numerossa olleen tyttöjen takin. Ihanan valkoinen takki ihastutti heti. Kangaskauppaan mennessä en muistanut paljonko kangasta piti olla. Eurokankaan myyjän kanssa pohdittiin yhdessä. Jos tuohon asti ja sitten vielä hihan pituus ja... Kangas on aika kallista joten pyöristetään alaspäin. Amy Butlerin kankaat ovat aivan ihania. Tämä paksumpi satiini-kudottu laatu maksoi n. 25e/m. Ikinä en ole ostanut näin kallista kangasta lapsen vaatteeseen. Takkikankaaseen voi satsata kun sille kuitenkin on melkein joka päiväistä käyttöä.

Kotona sitten huomasin että olin muistanut takin helman pituuden väärin. Kangasta oli aivan liian vähän. Pienellä kaavan korjailulla, eli helman lyhentämisellä sain kankaan riittämään. Kauluksen alapuoli on tehty kahdesta osasta, muuten ei olisi riittänyt. Pari muutakin kikkaa piti käyttää, mutta niitä ei huomaa. Kaulus jäi hieman pönöttämään pystyyn. Anoppi opasti jälkeen päin että alapuolen kappale pitää leikata hieman pienemmäksi, jotta kaulus asettuu kauniisti.

Ommellessa napinläpiä törmäsin jo tutuksi käyneeseen ongelmaan. Minun koneessa, siinä rakkaassa, on jotain vikaa. Automaattinen napinläpitoiminto ei toimikaan kovin hyvin. Jokaisen neljän napinläven kanssa tuskailin moneen kertaan. Aina kone stoppasi johonkin kohtaan. Huolto olisi kai ajankohtainen. Lopulta sain tehtyä kaikki napinlävet, mutta päätin että jatkossa ompelen takkeihin napinlävet käsin kirjailulangalla, silloin lopputulos on mieluinen ja hermotkin säilyy.

Lopuksi vielä sovituskuva. Olen huomannut että mitä isompi lapsi, sitä vaikeampi on ottaa luonteva kuva. Kolmestakymmenestä kuvasta  yksi oli hyvä. Takki on todella kaunis. Kaava oli täydellinen hoikalle tytölle. Takkeja on tulossa vielä lisääkin. Emilian takki on jo melkein valmis, Einon takkiin löysin eilen kankaan.