sunnuntai, 18. tammikuu 2015
Reilu vuosi sitten neuloin itselleni villatakin. Sitä tehdessä jo harmittelin että mitäs sitten kun tämä jää isoksi. Jo silloin siinsi mielessä laihdutusprojekti, olihan karistettavia kiloja n. 20 vähän ylikin. Laihtuminen ei kuitenkaan ollut näköpiirissä, joten neuloin työlään takin kuitenkin. Lopputulokseen en ollut äärettömän tyytyväinen, vaikka takkia tulikin käytettyä. Viime viikolla harmittelin työkaverille neuleideni kohtaloa. Kaikki lämpimät neuleet on käyneet laihtumisen myötä suuriksi. Pohdin mitä niille voisi tehdä. Jotain voi purkaa, mutta tämän työlään kirjoneuleen kohdalla en voisi sitä ajatellakaan. Työkaveri käski leikkaamaan neuleen pienemmäksi. Epäilytti, mutta päätin kokeilla.
Aloitin piirtämällä kaavan. Ottobre Womanista valitsin trikoopuseron kaavan. Kooksi valitsin 40, saisin aavistuksen väljyyttä takkiin. Asettelin kaavat osiin puretun villatakin päälle ja aloin harsia.
Harsin kaavan reunaa pitkin kappaleen uuden muodon. Sitten hurautin saumurilla reilujen saumavarojen mukaan osat pienemmäksi. Varmistin vielä siksakilla ettei kappaleet purkaudu. Alkuperäisessä neuleessa hihat olivat niin kapeat ettei niitä tarvinut kaventaa, muokkasin vain pyöriötä. Kappaleet oli helppo yhdistää toisiinsa kun asettelin punaiset harsinlankat rinnakkain ja ompelin käsin saumat päälypuolelta. Prässäsin saumat auki ja lopulta päädyin harsimaan saumavarat litteiksi.
Virkkasin takin käänteisiin alavaroja. Tällainen siitä tuli! Entistä ehompi. Paljon parempi istuvuus. Toki hoikistunut olemukseni helpottaa siinäkin.
Pienenä lisänä kirjoin takin selkämykseen linnun. Alunperin kirjoin sanaa "birdie", mutta jouduin sen purkamaan ja samalla mietin miksi aina englantia. Siispä kirjailin "lintu" sen sijaan. Sovituskuvia ei ehkä tästäkään ole saatavilla.