Sain eräänä sunnuntaina viime marraskuussa idean että meidän tytöt tarvivat söpöt villatakit. Olin matkalla Oulun neulojien tapaamiseen ja ostinkin langat saman tien. 8 kerää vaaleanpunaista Novita Floricaa. Illan istuin koneella ja etsin sopivaa mallia. Tulokset olivat laihoja. Ihan ei mieleistä löytynyt. Päätin sitten säveltää itse. Summan mutikassa loin kaula-aukon verran silmukoita ja aloin neuloa. Välillä mittailin pienemmen neidin vanhoja puseroita ja katsoin mittoja jostain ohjeesta. Sitten piti aloittaa pitsi neuleosio. Siihen löysin sopivan mallin Dropsin sivuilta. Takki valmistui ennätysvauhtia. Taisi mennä alle viikko lankojen ostosta siihen että takki oli viimeistä nappilistaa ja lankojen päättelyä vaille valmis. Sitten tuli stoppi. Ei vain huvittanut. Lauantaina kaivoin tekeleen esille ja pakottauduin neulomaan puuttuvat neljä kierrosta ja päättelin langat. kastelin takin ja sen kuivuttua ompelin napit. Takkiin oli tarkoitus ommella tilda-kukkanapit, mutta päätin olla käytännöllinen ja laittaa sittenkin napit jotka on helppo napittaa. Takista tuli ihana. Isosiskon takki on puikoilla, mutta hän tuumasi ettei haluakkaan sellaista. Pitää keksiä jotain erillaista. Onneksi, sillä toista samanlaista on tylsä tehdä.

 

Kävin tänään läkärissä, joka totesi että minulla on noidannuoli. Selkä on niin kipeä että itku meinaa päästä. Olen loppu viikon sairaslomalla. Makaan sohvalla, katson Gilmoren tyttöjä ja neulon, luulisin.