Keskiviikko iltapäivänä äkäinen kylmiön ovi puraisi töissä minua jalkaan ja jouduin tikattavaksi. Onnekseni olen töissä sairaalassa, joten apu oli lähellä.  Vitsailimme työkavereiden kanssa siitä että minut taatusti passitetaan ensiavusta omalle terveysasemalle hakemaan oikean tasoista hoitoa. Yliopistosairaalan resursseja ei voi tuhlata tavanomaisiin tikkeihin. Onneksi olimme väärässä.

Ymmärrettyäni että lääkäri aikoo puuduttaa jalkani pistämällä sitä puudutusainetta neulalla, meinasin saada paniikkikohtauksen. Kerroin lääkärille pelkääväni neuloja kuin ruttoa. Lääkäri tunnisti minut työasusta talon väeksi ja uteli minun ammattia. Hän meinasi revetä nauruun kun kuuli että tämä neulakammoinen potilas on ammatiltaan labrahoitaja. Selvisin tikkauksesta pyörtymättä ja pääsin kotiin.

 Joku voisi kutsua sitä lääkärin määräämää pakollista lepoa sairaslomaksi, mutta minulle se on neulomusloma. Gilmoren tyttöjen 4. ja 5. tuotantokausi ovat pitäneet minulle sauraa ja puikot ovat kilisseet vinhasti. Gilmoren tytöt ovatkin erinomaista neulomis seuraa. Vaarana on vain ne tuhannet ihanat neuleet joita sarjassa näkee. Pää pullistelee ideoita ja yksi onkin jo puikoilla.

Petroolin sininen Vuorelman Veto on puikoilla muotoutumassa toivon mukaan ihanaksi jakuksi. Ideoita olen saanut useammasta Roryn ja Lorelain päällä näkemästäni neuleesta.

Veto on aivan ihanaa lankaa. Pehmeää, tasaista, kiiltävää ja kutittamatonta. Väri valikoimakin on aika kattava. Aiemmin olen neulonut langasta sukat, niitä voi pitää hyvin paljaassa jalassa.

Käsitöitä on siis tullut tehtyä paljon. Viikonlopun aikana päivitänkin useamman kerran.