Kun näin marimekon myymälässä hyllyssä karmiini-kangasta olin myyty. Aivan upeat värit ja kuvion rytmi on kiva, sopivan pieni lapsen vaatteeseen.

Näin silmissäni essumekon jonka edessä on tasku ja taskussa joku kiva kuvio. Suunnitelma muotoutui ja luovuin mekosta. Siitä yksinkertaisesta syystä että mekot hautautuvat meillä silityskoriin kuukausiksi pesun jälkeen. Takkia tulisi käytettyä keväällä lähes päivittäin ja sitä ei tarvisi silittää niin usein.

Kaavan valinta olikin sitten operaatio. Selasin nääää........in ison pinon ottobreja mutta turhaan. Sopivaa A-linjaista takkia ei löytynyt. Päädyin lopulta yhteen kaavaan ja ompelin takin innoissani lähes kokoon, mutta malli ei ollutkaan hyvä. Purkasin ja muokkasin. Sovitin (ei muuten ole viisi vuotiaan mieluisinta puuhaa) ja purkasin. Lopputulos on tosi kiva. Vain hihojen pituus jäi vajaaksi kaavan muokkailujen vuoksi. Tai ei ne vajaat ole, niissä ei vain ole tarpeeksi kasvunvaraa. Ompahan taas hyvä syy ommella uusi takki ensi vuonna.

Takin vuori on valkoista tikkivuorta, kauluksessa on punainen vakosametti ja välissä vanu.

Lähikuva taskusta. Helpoin tapa tehdä tasku, lovi etukappaleen sivusaumaan ja taakse taskun kokoinen kangaspala.

Ensimmäisen kerran onnistuin ompelemaan vetoketjun oikein. Takin reunat ovat tasalla ylhäältä ja alhaalta ja kauluksen saumat osuvat kohdakkain vetoketjun molemmin puolin. Ainoa kohta johon en ole tyytyväinen on kainalo. Kaikkien muokkausten jälkeen kainalo on hieman muhkurainen, mutta se ei käytössä juuri näy.

Takki kaipaa kaverikseen pipon. Ehkä vihreän. Seuraavaksi siis sen kimppuun. Kunhan kummipojan paita ensin valmistuu.