Viime päivät on kulunut ompelukoneen ääressä. Veljentytöille lupaamani mekot on hyvällä mallilla. Isomman neidin mekko on tehty. Kaavojen kanssa tuskailu jatkui. Jouduin kaventamaan mekon yläosaa vielä entisestään 10cm. Onneksi oma esikoinen on saman kokoinen kuin veljentyttö, niin on sovitusnukke omasta takaa. Sovitusnukke vain meinaa jo tympääntyä sovittamiseen. Lupaan laittaa mekoista kuvia kunhan juhlat on juhlittu.

Tyllin, taftin ja vaaleanpunaisen satiininauhan keskellä elämä on ihanaa. Varsinkin kun ostin ompelukoneeseen yläsyöttäjän, jonka ansiosta ompelukin käy kuin tanssi.

Neuloin Eerikalle mandarin Petit langasta tunikan. Mallin suunnittelin itse. Mielestäni Eerikalle sopii ruskea ihanasti ja mallikin olisi sopiva, mutta hän ei edes suostu sovittamaan. Kun se ei ole keltainen... Pikkusisko suostui sovittamaan, mutta hänelle paita oli liian iso. Tulikohan tehtyä turhaa työtä?

Kaula-aukkoon tulee vielä nappi, kunhan puseron käyttäjä päättää minkä napin siihen haluaa.