Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Sellainen kun ei millään malttaisi olla sisällä. Aamupäivän puuhailin pihaa siivoten ja hioin etupihan penkistä hilseilleen lakan pois. Nyt se odottaa uutta käsittelyä. Sopisiko tumma kalusteöljy tämän penkin pintaan? Sitä olisi kaapissa. Iltapäivällä toin mehut ja keksit pihalle ettei lasten ihanat leikit keskeydy turhaan.

Keksit maistui hyvin!

Kannoin uudet viltin pihalle kuvattavaksi. Ajatuksena oli saada päivän valossa parempia kuvia. Ihan ei toteutunut, mutta sainpa paremman kuvan täkin reunoista ja taustakangaskin vähän vilahtaa. Ostin taustaan ja reunoihin kankaat Rovaniemen Eurokankaasta vapun aikaan. Aiemmin olen valittanut saaneeni sieltä huonoa palvelua, mutta nyt en voi valittaa. Kankaat myynyt nuori myyjä oli ihan yhtä innostunut kankaista kuin minäkin ja mietti yhdessä minun kanssa peittoon sopivia kankaita. Peitto on aika muhkea, mutta uskon että se kesyyntyy aika pian. Kokonaisuus on aivan ihana, vaikka joitakin kohtia muuttaisin jos pystyisin. En edelleenkään osaa tikata peittoa niin ettei se kupruilisi.

Lopuksi vielä kuvia Einon uudesta villatakista. Kevät keleillä on ihanaa viilettää mopolla villatakissa hiostavan tuulitakin sijaan

Neuloin takin omasta päästä samalla mallilla kuin aiemmin Emilialle lintutakin. Lankana on Sublimen se ihana sekoitus jossa on vähän kaikkea. Vihreä väri on aivan ihana.

T W I S T E R

Lopultakin se on valmis. Twister-peitto. Sain idean eräillä synttäreillä kun lapset pelasivat Twisteriä. lattialle levitetyssä muovimatossa oli aika herkulliset värit. Mietin että kankaisena se voisi olla mukavampi ja vähemmän luistava. Mietin että leikkaisin erilaisista kankaista ympyröitä oikeissa sävyissä ja ompelen ne lakanalle. Illalla pienimmäistä nukuttaessa on aikaa ajatella ja suunnitella käsitöitä. Silloin se iski! Miehän voisin tehdä tilkkupeiton. Mietin että miten sellaisen ympyrän saisi toteutettua, mutta pien huomasin että eihän se ole pakko olla ympyrä.

Kun lapsi oli nukahtanut, riensin etsimään kaikki tilkkuni. Lajittelin keltaisin, sinisiä, punaisia ja vihreitä omiin kasoihinsa ja innostuin entisestään. Viikon verran päässä hurisi ja odotin joka ilta sitä hetkeä kun lapset oli nukkumassa. Ompelukone hurisi myöhään yöhön ja silitysrauta suihki. Sitten into hiipui... Onneksi sain tämän kuitenkin loppuun. Valmis peitto on aivan ihana!

Ensimmäisenä oikein arvasi Katsu! Posti tuo sinulle 20e lahjakortin Fabriinaan.

Onnetar suosi arvonnassa Piritaa! Sinun yhteystietojasi ei kommentissa ollut, otatko yhteyttä sähköpostiini: henna . kekkonen @ pp . inet . fi (välilyönnit pois)

Arvontapalkinto on vielä ompelupöydällä ja sen valmistumiseen menee hetki, kotiäidin aikaa pitää jakaa niin monelle suunnalle. Esittelen palkinnon myöhemmin.

Onnea voittajille!

Vielä hetki menee että voittaja julkaistaan. Ehkäpä huomenna. Siihen asti voi vielä osallistua edellisen postauksen kilpailuun. Yllättävän kauan tälläiseen projektiin menee aikaa. Varsinkin jos perheessä sairastellaan koko ajan.

Jotta ei olisi aivan kuvaton postaus, laitan kuvat tyttöjen kevät pipoista. Kankaat on valittu sopimaan takkeihin, erityisesti Eerikan pinkki-musta sopii takkiin täydellisesti. Kaava on jostain aika uudesta Ottobresta, mutta omat muokkaukset täytyi siihenkin tehdä.

Onneksi meillä ei ole enää noin paljon lunta. Itse asiassa melkein kaikki on jo sulanut ja pyöräilykelit on loistavat.

Julistin aiemmin kilpailun. Tarkoituksena on arvata mikä tästä tulee. Tilkuista muotoutuu peitto, jolla on myös toinen tarkoitus.

Arvata saa uudestaankin. Ensimmäisenä oikein arvannut saa palkinnoksi jotain rahan arvoista. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon jotain käsintehtyä. Pääpalkinto on hankittuna, mutta olkoon se vielä yllätys. Arvonta palkintoon on hyvä idea, mutta en ole ehtinyt muuta ompelemaan kuin tätä tilkkutyötä viime aikoina.

Joku kysyi kuinka aion yhdistää palat. Näistä kuvista voi ehkä saada käsityksen. Täytän kuusikulmioiden nurkat saman tapaan suikaleilla kuin olen keskustatkin tehnyt ja muotoilen jokaisen blokin suorakaiteen muotoiseksi.

Kokonaiskuvasta saattaa jo arvata mikä tämä tulee olemaan.

Osallistun Kotipalapelin takkihaasteeseen keksimmäiselle tyttärelleni tehdyllä takilla. Takkien ompelu ei ole minulle ihan uusi juttu, mutta joka kerta on jotain ongelmia. Takin kaava on Ottobre 6/2011 malli 11 pienin muokkauksin. Ulkopuolen vaalean violetin kankaan ostin Eurokankaasta, vuori on Thaimaasta ostettua "silkkiä". Kovasti epäilen materiaalia kuitenkin keinokuiduksi, mutta varmuutta en ole saanut. Valmiista takista huomasin hihassa ikävä tahran joten nakkasin takin heti koneeseen tahranpoisto-aineen kera. Ohjelman päätyttyä näky oli karmea. Vuorikankaan väri oli siirtynyt läikkinä ulkopintaan, hailean violetissa kankaassa oli pieniä turkooseja läikkiä. Aajttelin kokeilla uudelleen hienopesuohjelmalla, tulos oli vielä kaameampi. Takki oli kauttaaltaan turkoosien läikkien kirjoma. Melkein jo heitin takin roskiin,mutta päätin kokeilla pestä takin vielä 60 asteessa. Huh! Vain kaksi pientä läikkää jäi huomaamattomiin kohtiin, niin ja se alkuperäinen tahra, se on hihassa vieläkin. Onneksi vähän haalenneena. Jälleen kerran muistutus siitä että kaikki kankaat pitää pestä ennen ompelua.

Vyötärölle tehty sauma ja hieman rypytetty helma tekee takista prinsessamaisen. Hieman lyhyempi vuorikappale vetää helman hieman pussille, vahinko joka osottautui lopulta kuin tarkoitetuksi.

Keltaisen ja violetin yhdistelmä on ihana. Keltaisesta trikootilkusta ja pompulanauhasta pikaisesti ommeltu huivi valmistui 10 minuutissa. Pitsipipon malli on Dropsin sivuilta.

Käsityöinspiraatio on ollut viimeaikoina valtaisa. Valmista syntyy nopeammin kuin ehdin plokiin päivittää. Tilkkutyö edistyy myös hyvin. Siitä ja siihen liittyvästä kilpailusta varmaan lisää huomenna.

Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille!

Olohuoneemme sohva kului puhki. Voitteko kuvitella että kangas ei kestänyt kuin 9 vuotta ja n.30 pesua. Koska en ole löytänyt korjaustoimenpiteeseen sopivaa kangasta, levitin reiän peitoksi täkin. Sain samalla ihanan täkin käyttöön ja hieman keväistä väriä olohuoneeseen.

Löysin täkin vuosia sitten kirpputorilta, maksoin siitä peräti 7e. Luulen ettei minulla ole mitään kiirettä paikkailla sohvaa.

Nyt kaipaisin ideoita. Sain sinisen rahin ystävältä ja se kaipaisi uutta päälistä. Ikitahrat ja kissan kynsimät reiät eivät ole läheltä katsottuna kovin nättejä. Itse rahi sen sijaan on aivan ihana lisä sohvalla löhöilyyn. Minkä värisen tekisin tuosta?

Kuvat on otettu siivouspäivänä. Nyt meillä on ihan erin näköistä. Matto on rullattu sivuun, rahi on nostettu nurkkaan ja keskellä olohuoneen lattiaa komeilee punainen ämpäri. Arvasitte oikein. Oksennustauti rantautui meillekin. Ensimmäinen potilas on Eino, joka pienuudestaan huolimatta osaa hienosti yrittää ämpärille. Siitä huolimatta pyykkiä on kertynyt pestäväksi. Saapa nähdä koska pääsen taas käsiksi tilkkuihin.

Sain idean ja sitten se muuttui ja kasvoi. Päätin tehdä tilkkupeiton ja samalla jotain muuta.

K e l t a i s t a

Kuusikulmioita hirsimökki- tekniikalla.

Käytin kaikki rakkaimmat tilkkuset.

P u n a i s t a

Punaiset tilkut ovat melkein valmiit

Kun nämä on tehty, siirryn sinisten ja vihreiden kankaiden pariin.

Nyt julistan K I L P A I L U N!

Mikä tästä tulee? Siis sen peiton lisäksi? Nyt ei saa kuitenkaan huijata. Ehdin jo parille ystävälle tästä intoilla, joten jos olet jo kuullut oikean vastauksen et saa osallistua.

Ensimmäisenä oikein arvannut saa palkinnoksi jotain kivaa käsitöihin liittyvää ja kaikkien osallistuneiden kesken arvon jotain pientä käsin tehtyä.

Mahdollisimman epämääräiset palkinnot, mutta ehkä seuraavassa Kilpailu-postauksessa kerron tarkemmin. Kilpailu jatkuu kunnes olen saanut tämän valmiiksi.

Meillä kuljetaan tulevan kesänä tennareissa. Eerikan pinkit on Kookengästä, Emilian keltaiset ja Einon vihreät löytyivät H&M:ltä. Tulisipa pian kesä!

Ensimmäinen kevättakki valmiina. Vastuksista huolimatta.

Kaavaksi valitsin Burdan helmikuun numerossa olleen tyttöjen takin. Ihanan valkoinen takki ihastutti heti. Kangaskauppaan mennessä en muistanut paljonko kangasta piti olla. Eurokankaan myyjän kanssa pohdittiin yhdessä. Jos tuohon asti ja sitten vielä hihan pituus ja... Kangas on aika kallista joten pyöristetään alaspäin. Amy Butlerin kankaat ovat aivan ihania. Tämä paksumpi satiini-kudottu laatu maksoi n. 25e/m. Ikinä en ole ostanut näin kallista kangasta lapsen vaatteeseen. Takkikankaaseen voi satsata kun sille kuitenkin on melkein joka päiväistä käyttöä.

Kotona sitten huomasin että olin muistanut takin helman pituuden väärin. Kangasta oli aivan liian vähän. Pienellä kaavan korjailulla, eli helman lyhentämisellä sain kankaan riittämään. Kauluksen alapuoli on tehty kahdesta osasta, muuten ei olisi riittänyt. Pari muutakin kikkaa piti käyttää, mutta niitä ei huomaa. Kaulus jäi hieman pönöttämään pystyyn. Anoppi opasti jälkeen päin että alapuolen kappale pitää leikata hieman pienemmäksi, jotta kaulus asettuu kauniisti.

Ommellessa napinläpiä törmäsin jo tutuksi käyneeseen ongelmaan. Minun koneessa, siinä rakkaassa, on jotain vikaa. Automaattinen napinläpitoiminto ei toimikaan kovin hyvin. Jokaisen neljän napinläven kanssa tuskailin moneen kertaan. Aina kone stoppasi johonkin kohtaan. Huolto olisi kai ajankohtainen. Lopulta sain tehtyä kaikki napinlävet, mutta päätin että jatkossa ompelen takkeihin napinlävet käsin kirjailulangalla, silloin lopputulos on mieluinen ja hermotkin säilyy.

Lopuksi vielä sovituskuva. Olen huomannut että mitä isompi lapsi, sitä vaikeampi on ottaa luonteva kuva. Kolmestakymmenestä kuvasta  yksi oli hyvä. Takki on todella kaunis. Kaava oli täydellinen hoikalle tytölle. Takkeja on tulossa vielä lisääkin. Emilian takki on jo melkein valmis, Einon takkiin löysin eilen kankaan.

O N N E A  E E R I K A !

Ruusuinen kakku ja kastekynttilä. En löytänyt kakkuun kahdeksaa kakkukynttilää, vaikka niitä piti olla. Onneksi muistin tuon kastekynttilän. Kakku oli maidoton ja kaikki tykkäsi.

Lahjaksi saatu perintöpöytäliina pääsi heti käyttöön.

Synttärisankari malttoi pysähtyä hetkeksi kuvaan. Mieli tekisi jo leikkimään.

Mekko, neuletakki ja rintakoru olivat lahja äidiltä. Polkupyörä ostetaan kunhan piha sulaa. Neuletakki on Sandnessin Duett-lankaa. Malli on taas omasta päästä kun mieluista ei muuten saa. Langat Somikista, napit Ompelutalosta, mekkokangas Eurokankaasta.

Mekko on leikattu Ottobren 3/2010 kannessa olleen mekon kaavalla. Piirsin koon 128 leveys/134 pituus. Muokkasin yläosaa muotolaskoksilla istuvammaksi. Ottobren kaavat ovat tunnetusti väljiä. Tästä mallista otettiin vyötärön kohdalta sisään yhteensä 10cm.