Tänään aamulla tytöt kysyivät heti herättyään. onko tonttu käynyt tuomassa heille joulukalenterin. Keittiön pöydältä löytyi tämä!

Joka joulu teemme Anopin kanssa yhteistyöllä tytöille joulukalenterin. Tänä vuonna Anoppi osti pahvisen lokerikon ja minä koristelin. Ihanat Tilda-peperit luovat yhdessä jouluisen tunnelman, vaikka eivät yksistään olekaan kovin jouluisia. Eerika huomasi että kultaiset numerot on äiti antanut tontuille. "Muistatko, me ostettiin tuollaisia silloin kerran kaupungilta?" Lokeroiden täytteenä on pieniä leluja tai karkkia.

Toinen yhteisprojekti Anopin kanssa oli nämä jumppapuvut Sirkusprinsessoille. Minä hankin kankaat. Sain yhdeltä tutulta säkkikaupalla vanhoja vaatteita uusiokäytettäväksi. Nämä puvut olivat ennen velouraamutakkeja. Anoppi leikkasi ja ompeli puvut kasaan, minä tein käänteet. Kohta on sirkuskoulun jouluesitys jossa esikoinen aikoo esiintyä kultaisen pallon päällä ja katosta roikkuvilla kankailla, "ehkä punaisilla kankailla" Näissä puvuissa on oikein hyvä esiintyä. Kiitos jälleen kerran maailman parhaalle anopille!

Marraskuun aikana on puikoilta tipahdellut tasaiseen tahtiin joululahjoja, joten juurikaan mitään esiteltävää ei ole vielä.

Uusimmassa ottobre lehdessä oli kaunis valkoinen takki.

Halusin ehdottomasti Emilialle sellaisen. Valkoista sopivaa kangasta en löytänyt, mutta ihastuin ikihyviksi tähän Eurokankaan babycord-kankaaseen. Poltettu oranssi ja murrettu vihreä sopivat loistavasti yhteen. Ikävä kyllä salamalla otetuissa kuvissa kankaan värit näyttävät kovemmilta kuin ne todellisuudessa ovat. Luottomyyjäni Oulun Eurokankaassa ehdotti vuorin ja kuosikankaan väliin untuvakangasta pitämään tuulta loitolla. Oulussa tuulenpitävyys onkin yleensä tarpeen.

Ompelupöydälläni on pyörinyt pieni ikitahrainen pitsiliina löytämättä paikkaansa. Nyt huomasin sille paikan. Tahraisin kohta jäi käyttämättä, eikä jäljelle jäänyttä tahraakaan huomaa.

Hupun reunasta minulla jäi karvareunus aluksi pois, mutta valmiissa takissa huppu näytti liian avoimelta. Lisäsin lopuksi karvareunuksen ja pampulapäisen nauhan.

Kuvausassistenttini oli hieman määräilevä.

Plokin hiljaiseloa selittää huonot kuvausolosuhteet. Kun on niiiiiin pimeää. Muutama viikko sitten lähdin suureellisesti vaateostoksille. Housut sain ostettua valmiina, mutta loppubudjetti kului lankakauppaan. Vaatekaupoissa näin monia ihania neuleita, joita en kuitenkaan viitsinyt ostaa, sillä vihaan akryyliä. Sitähän ne kaikki vaatekauppojen neuleet on. Ideoita sain onneksi roppakaupalla ja lankakaupasta lankoja.

Tämän tapaiseen liiviin ihastuin jossain kaupassa. Valmista ohjetta en löytänyt, joten keksin itse. Lankana on Vuorelman Veto. Aloitin helmasta ja sävelsin neuloessa. Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin. Mustan paidan ja mustien housujen kanssa tämä on tosi kiva.

Ostin myös kerällisen Noron sukkalankaa ja neuloin siitä Baktuksen tyylisen huivin. Muokkasin perus-baktusta tekemällä reunaan röyhelöä lyhennetyillä kierroksilla. Huivi on aivan ihana! Sopivan pieni jotta ei ole liian kuuma, mutta sopivan leveä peittääkseen hyvin niskan ja kaulan. Yhtään huivia en kyllä olisi enää tarvinnut. Tämä tosi asia muistui mieleeni vasta huivin valmistumisen jälkeen. Huivilaatikossani on harmaata, vihreää, vaaleanpunaista, valkoista ja nyt tämä värikäs. Onneksi tytötkin alkavat olla niin isoja että osaavat arvostaa pitsihuiveja.

Pikku neiti Emiliainen täytti 5-vuotta lauantaina. Sunnuntaina juhlittiin suurella joukolla. Karkkivaras oli vienyt karkit ja niitä etsittiin innolla. Kakku maistui ja kaikilla oli kivaa!

Lauantaina huomasin ettei minulla ole mitään lahjaa pikkuneidille. Sankari toivoi bambimekkoa ja sen hän sai. Juhlaleivonnan ja siivoilun lomassa ompelin mekon. Ottobren creative workshop Parhaat t-paidat kaava taipuu moneksi. Kyseisessä kaavassa on hyvin istuva hihapyöriö, minkä vuoksi valitsen sen kerta toisensa jälkeen muokattavaksi. Kangas on ostettu Metsolasta.

Yötöiksihän se meni kun sain idean mekkoon sopivasta hiuspannasta. Olen säästänyt kaikki tyttöjen rihkama-hiuspannat joiden koristelut ovat irronneet. Tiedättehän niitä Prinsessa-lehden kylkiäisiä, joista irtoaa koristeruusut heti kättelyssä. Päälystin pannan virkatulla putkella (Mandarin petit lanka, nro.2 virkuukoukku, 8 kiinteä silmukkaa kierroksella, siis aikamoista väkertämistä) Lisäksi virkkasin väreihin sopivia kukkasia. Liian pienellä koukulla virkatuista kukista tuli jäykkiä, joten niitä ei tarvinut tärkätä. Suurin, valkoinen kukka on pitsimäisyytensä vuoksi hiukan lerppu, mutta sen kestän.

Pikkuveljellä oli juhlissa jo aiemmin valmistuneet paita ja housut. Kaavat on samat kuin aiemmissa ruskeissa vaatteissa. Paidassa on nappilista punaisesta pilvitrikoosta. Housu kaavaa kavensin vähän edellisistä pöksyistä viisastuneena. Valkoisella kantatut taskut eivät ihan onnistuneet. Valkoinen trikoo loppui kesken joten en saanut kantattua taskun ulkokaarta ollenkaan. No, on ne ihan käyttökelpoiset kuitenkin. Paita kangas on Ottobre shopista Rovaniemeltä ja housukangas Metsolasta.

Meillä on ollut kaikenlaiset kantovälineet kovassa käytössä. Ensimmäisen kantoliinan ompelin Eerikan ollessa 1v4kk, rengasliinan. Ompelin silloin myös kantorepun, mutta koska minulla ei ollut niistä juurikaan kokemusta, reppu osottautui huonoksi. Eerikalle ommeltu rengasliina on vieläkin käytössä. Einoa olemme kantaneet eniten Manducassa, mutta sen lukuisat säädöt alkoivat minua ärsyttämään siinä määrin että päätin myydä sen pois ja ommella tilalle uuden repun.

Siksaksis -blogissa olevan Kantorepun ompeluohjeen ja kaavojen avulla uskaltauduin kokeilemaan. Tarkoituksen oli käyttä mahdollisimman paljon kaapista löytyviä materiaaleja ja säästää siis rahaa. Vyötäröhihnan soljen ja remmin kävin ostamassa oululaisesta retkeilyvarusteiden erikoisliikkeestä Shelbystä. Olkahihnojen lukot ja remmit on ostettu Amoriinista.

Kankaaksi valitsin vanhan pöytäliinan. Paksua tukevaa, mutta silti notkeaa ja pehmeää, toisin sanoen täydellinen kangas kantoreppuun. Lueskelin kantoreppuohjetta ja mietin mittoja tarkkaan, mutta siitä huolimatta repusta tuli liian iso. Paneeli oli liian korkea ja olkainten pehmustettu osa liian pitkä. Olkaimiin ei jäänyt yhtään säätövaraa ja paneeli ylsi Einon niskaan ja vähän ylikin. Ratkaisin ongelman omplemalla paneeliin manducan tapaan säätövetoketjun. Tällä tavalla paneelista tuli sopivan korkuinen ja olkaimiin saatiin lisää säätövaraa. Ja onhan repussa nyt sitä kasvunvaraakin. Kuten Ensimmäisestä kuvasta näkyy, tulee paneeli hyvin polvitaipeeseen asti, joten ihan heti reppu ei jää liian kapeaksikaan.

Pelkkä sininen reppu näyttikin tylsältä, joten ripottelin punaisia yksityiskohtia sinne tänne. Vyönlenkki pitää ylimääräiset hihnan päät pois maasta.

I T E  T E H T Y - merkki on ommeltu vyötäröhihnan läpi. Se pitää samalla toppauksia paremmin paikoillaan. Olkahihnoissa on kaksi kerrosta levyvaunua (vanhasta pinnasängyn pehmusteesta), vyötäröhihnassa on yksi kerron levyvaunua ja yksi kerros jäykkää teddy-fleecekangasta.

Repussa on uutena materiaalina käytetty remmejä, lukkoja ja vetoketju. Punainen kukkakangas on kaapista löytynyt jämätilkku ja toppaukset on kierrätettyjä. Arvioisin että materiaalit ovat maksaneet yhteensä 15e. Myin vanhan Manducani 50e:lla joten voitolle jäin.

Kiitokset vielä Siskoksille loistavasta ohjeesta!

Ostin vuosi sitten ihanaa myllymuksun bambujoustofroteeta ja bambuista siili-trikoota. Säästelin kankaita, mielessäni jotain ihanaa poikaselle. Onneksi kaivoin kankaat esille nyt! Puolen metrin pätkästä ei olisikaan kohta enää saanut Einolle housuja, eikä paitaa.

Mielessäni ollut siili-paita oli nappilistallinen. En vain saanut rohkaistua itseäni kokeilemaan nappilistan ompelua. Kun se on niin vaikeaa! No eihän se ollutkaan vaikeaa. Seuraavasta voi tulla jo tosi hyvä. Housuissa on ommellut prässit ja hieman levenevät lahkeet. Kaavat on ottobrea, voin kaivaa tarkemmat tiedot jos joku kaipailee.

Lasten ystävillä on synttäreitä usein. Tai siis lapsillani on paljon ystäviä. Viime viikonlopulle saimme kutsun kaksiin juhliin, joista toiset kuitenkin jäi väliin. Onneksi lasten kavereille voi vielä hurauttaa jotain pientä lahjaksi, kauppaan on joskus vaikea lähteä pelkästään lahjan ostoon. Tällaisen pipon sai esikoisen ystävä 7-vuotis lahjaksi. Koristin tavallisen trikoopipon virkatulla ympyrällä, nätti tuli! Usein teenkin omille muksuille ihan tavallisia koristelemattomia vaatteita ja sitten lahjaksi jotain monimutkaisempaa. Suutarin lapsilla ei siis ole kenkiä, tai ainakin ne kulkee rumissa kengissä:)

Kurkin säännöllisesti muutamiin iki-ihaniin blogeihin. Inspiroidun ihanista kuvista ja tunnelmista. Yritän itsekin tehdä ihanaa blogia, mutta en ole saavuttanut vielä tavoittelemaani tasoa. On ihanaa saada lukea teidän kommentteja. Käynkin aina vastavierailulla kaikkien kommentoijien blogeissa, mutta harmillisen usein kommentointi jää väliin. Yritän parantaa tapojani, mutta sitä odotellessa kollektiivinen ISO kiitos kaikille Puolivillaisen Plokin lukijoille. Lukijoita varten minä tätä teen. Joskus tuntuu etten ole saanut mitään tehtyä, jos en ole tuotoksiani plokissa esitellyt. Myönnän nyt että moni työ jää esittelemättä. Joskus lopputulos ei miellytä omaa silmääni, joskus säädyllisten kuvien ottaminen ei onnistu. Nyt kuvaus pulmat ovat toivottavasti ohi uuden kameran myötä. Suurin osa esittelemättömistä ompeluksista on minun omia vaatteita. Ompelen paljon myös itselleni, mutta kukaan ei kuvaa minua. Erityisesti imetysvaatteita, paitoja ja mekkoja, olen ommellut paljon viimeisen vuoden aikana.

Yksi uusimmista löydöistäni on Mekkotehdas. Sieltä sain inspiraation tähän hameeseen ja koko asuun.

Hame on kierrätetty ja tuunattu. Jostain sain rikkinäisen naisten pitkän hameen jonka tyllihelma ja paljettikirjonta oli niin hienoa ettei sitä voinut heittää pois. Pari vuotta hame sai odottaa laatikossa inspiraatiota. Tylli oli kiinni tuossa paljetti osan alareunassa. Leikkasin tyllin irti ja ompelin sen paljetti-osan alle kiinni. Lopuksi ompelin helmaosaan vyötärökappaleen, johon laitoin vyötärölle kuminauhan.

Hameen kanssa kuvattavaksi pääsi vihdoinkin Eerikalle neulomani villatakki. Eerika sai itse valita langat kesällä lankakaupan alekorista. Viininpunainen oli mieluisin. Villatakin olen neulonut ilman ohjetta helmasta aloittaen. Jossain vaiheessa työtä löysin metalliset soljet jotka mielestäni sopivat tähän villatakkiin loistavasti. Virkattu pykäreunus ja vyötärön kavennukset tekevät takista tyttömäisen herttaiset.

Mitä vaatteita poikalapselle voi tehdä? Housuja, paitoja ja... No ehkä liivejä. Hei! Tämähän on loistava vaate, lämmittää olematta kuitenkaan liian kuuma. Mikä tarkeintä, se valmistuu näin pienelle pojalle jämälangoista.

Luulin keksineeni värityksen liiviin ihan itse. Lankalaatikkoa kaivaessani pääväriksi määräytyi harmaa, koska sitä oli eniten (Nallea). Raitalankoina on käytetty Nallea, Maijaa ja Vetoa. Pieni nykerö löytyi jokaista. Kuvausjärjestelyjä tehdessäni (mitkä housut tän kans sopisi, entä paita?) löysin sukkalaatikosta nämä sukat. Pah! Vai vielä oma idea! Plagiointia sittenkin. No silmukkamäärät on jokatapauksessa omasta päästä. Myönnettäköön että käytin mallina jotain valmista puseroa mittoja suunnitellessani. Okei! Siis ihan heiluttelin puikkoja.

Tyttölapselle voi tehdä takkeja, mekkoja, hameita, paitoja, tunikoita, housuja, legginsejä... Vaikka mitä! Mutta pojalla on päällä joka päivä paita ja housut. Kuinka monta variaatiota niistä voi tehdä?

Muistan omasta lapsuudestani neuvolan terveydenhoitajan jolla oli ruskea-valko-ruudullinen essu. Olin innoissani kun sain samasta kankaasta tehdyn pyöreän pöytäliinan joitakin vuosia sitten. Pyörittelin ja suunnittelin, leikkasinkin, mutta kesken se silloin jäi. Siitä piti tulla Peppi-essu, mutta inspiraatio katosi.

Made-blogia selatessa sain inspiraation. Kello taisi lähennellä puoltayötä kun kävin kaivamassa vanhan tekeleeni esille ja ryhdyin leikkaamaan.

Hameen helmaan hyödynsin liinan valmiiksi kaarevaa reunaa ja siinä ollutta valkoista kanttausta. Leikkasin meko ilman kaavoja ja toivoin että se sopisi Emilialle.

Vuoritin yläosan ja ompelin kappaleiden väliin valmista tere-nauhaa. Olen säästellyt tätä nauhaa jotain oikein ihanaa varten ja nyt se tuli mieleeni kankaita leikatessa. Ei meinannut uni tulla kun ideoin mekkoa. Lopputulos on kerrassaan ihana. Yllätyin kun Emilia halusi heti pukea sen päällensä, vaikka hän ei ole ollenkaan mekko-tyttö.