Jippii! Sain vihdoinkin valmiiksi jo viime syksynä aloitetun paidan. Eerika 5v piirsi hienon kuvan Nasusta joka on karannut taivaalle ilmapallojen kyydissä. Samoihin aikoihin RuttuNutussa esiteltiin Lentopupu, jolloin sain idean siirtää taiteilijan luomuksen paidan rintaan. Koneapplikoinnit teinkin heti, mutta viimeistelyt jäivät joulukiireiden jalkoihin. Tänään sain ne valmiiksi. Tässä välillä Eerika ehti kysyä paidan kohtaloa ainakin sata kertaa.

Paita on ommeltu Ottobre designin Creative workshop-kaavalla. Kangas on marimekon tehtaanmyymälästä Napapiiriltä.

Paidan kaveriksi ompelin myös marimekon collegesta housut jotain ottobren kaava soveltaen.

Tammikuussa pakkanen paleltaa

luihin ja ytimiin,

uudet villasukat siis annan

molempien varpaisiin.

Juhlimme viime kesänä veljeni häitä ja sain silloin tehtäväkseni antaa heille tammikuussa villasukat.  Aloitin sukkien neulomisen hyvissä ajoin. Taisipa olla lokakuuta kun Helsingin reissulta ostettu Jitterbug pääsi puikoille. Heti langan nähtyäni mieleeni tuli veljen vaimo, joka tykkää turkoosista. Villasukkien kantapää on toteutettu lähes perinteisellä tavalla, mutta kärkikavennukset on tehty tiimalasikantapään tavoin. Sukista tuli ihanat, eikä vähiten langan ansiosta. Se on niin pehmoista että epäilen sukkien käyttöikää aika lyhyeksi. Veljeni villasukat aloitin joululomalla, mutta kuten kerroin sille kävi huonosti kun isäni koira sai sen hampaisiinsa. Aloitin sukat uudelleen ja sain ne lopultakin valmiiksi. Lankana on Nalle aloevera, joka ei ole lähellekään niin ihanaa kuin stepin aloevera-jojobaöljy-lanka. Vielä minulla olisi iso urakka saada sukat postiin tämän kuun puolella.

Jotain pientä olen saanut ommeltuakin lähiaikoina, mutta aika vähäistä on innostukseni ollut. Kun vain saisin päähäni mitä iki-ihanaa tytöt tarvisivat keväällä karderoobiinsa. Onhan ne molemmat kasvaneet ja ainakin housunlahkeet ja hihan suut alkavat jo näyttämään hassuilta, jospa siis ompelisin kotitarpeisiin taas trikoopaitoja ja joitakin housuja.

Joululoma on lomailtu ja arki alkaa huomenna. Joulun vietimme Rovaniemen maisemissa leväten ja ulkoillen. Joulupaketeista ei kovin montaa itsetehtyä lahjaa ilmestynyt. Nekin jotka sain tehtyä jäivät kiireessä kuvaamatta. Siskoni sai unelman kevyen mohairhuivin, siskon mies huovutetut lapset ja siskon tyttö aiemmin esitellyn vihreän takin. Anopin joululahjahuivi valmistui vasta välipäivänä ja sekin jäi kuvaamatta. Joululomalla valmistui tyttärelle lapaset, yksi säärystin, iso viipale villatakkia ja odotuspusero. Yhdet villasukat kokivat kurjan lopun kun kudin oli isäni luona unohtunut yöksi esille. Isän Tassu-koira oli tutkinut sitä hieman lähemmin ja todennut bambu-puikot aika puisevan makuisiksi. Sukan tekele säilyi ehjänä, mutta koska puikot vaihtuu, on sukka pakko aloittaa alusta.  Neuleintoa olisi ollut mutta illat kuluivat lautapelien ääressä ja kutimet saivat levätä.

Anoppi sai jo aiemmin lahjaksi tämän neuletakin joka meinasi jäädä keskeneräiseksi kokonaan. Malli vaihtui välillä kokonaan ja kokokin oli minulle ihan väärä. Onneksi takki sopi Anopille täydellisesti ja se pääsi käyttöön. Tänään sain lopulta takin kuvattua juuri ennen kotimatkalle lähtöä.

Itselleni ja kasvavalle mahalle ompelin kauan haaveilemani pilkkupaidan marimekon innoittaman. Kaava on vanhasta Suuren käsityölehden kesänumerosta. Aikamoista muokkausta kaava tarvi että siitä tuli halutun mallinen. Helmaan lisäsin pituutta ja hieman leveytty etukappaleelle.

Ihka ensimmäinen nappilista ja se onnistui! Kiitokset Anopin kärsivällisen opastuksen. Tällä kaavalla ompelen varmasti lisää paitoja. kangastakin on hankittuna jokunen metri. Vierailu Rovaniemen Ottobre liikkeen kangasosastolle sai minut hullaantumaan. Vauvan vaatteisiin ostin kankaita jokusen metrin. Lisäksi ostin Prymin nepparipihdit, jotka osottautuivatkin loistaviksi. Nyt voinkin laittaa neppareita useammin, kun se ei enää ole tuskallista vasaran paukuttelua.

Joulupukin kontista pitää perinteiden mukaan löytyä ainakin yksi yöpuku jokaiselle. Ainakin meidän perheessä. Perinteitä vaalien ompelin uusimman Ottobre lehden kaavalla veljen tytöille yöpuvut.

Kaava on Ottobre design 6/2009 lehdestä. Värit ovat hieman heleämmät kuin lehden mallissa, unilintukin on hempeissä väreissä. Applikaatiot on ommeltu käsin.

Unihaalarin kaava on samasta lehdestä, applikaatio on eri mallista. Koko on 86cm ja se melkein mahtui meidän kolmevuotiaalle. Haalarista puuttuu vielä nepparit, ne käyn laittamassa Taikapilven pressillä huomenna. Sitten lahjojen pitääkin kiireesti joutua pakettiin ja postiin että ehtivät ajoissa perille.

kolmas kerta toden sanoo... Vuodatus syö mun päivitykset, murrr.

Puolivillaisessa plokissa on vietetty unenomaista synkkää marraskuuta nukkumalla. Unta on riittänyt vuorokauden jokaiselle vapaahetkelle. Käsityöt ovat jääneet vähemmälle. Se vähä mitä olen saanut valmiiksi, menee joululahjaksi ja pääsee esittelyyn vasta myöhemmin.

Väsymyksen aiheuttajaa ei tarvi kaukaa etsiä. Kävimme kurkkaamassa tällä viikolla uuttaa tulokasta joka tyytyväisenä köllötteli mahassani, autuaan tietämättömänä aiheuttamastaan väsymyksestä. Voi olla että plokissa tullaa kevään mittaan näkemään vauvan vaatteita, vaippoja ja villikisiä kiihtyvällä tahdilla. Jotain piti tehdä heti kun uusi tulokas ilmoitti tulostaan. Kaikki meidän vanhat kantoliinat ovat matkanneet uusiin koteihin, joten varastoja pitää vähän uudistaa.

Neliöliina on tehty omalla kaavalla ruskeasta vakosametista ja käsityömessuilta ostetuista tilkkutyökankaista.

Joululomalla saan lepäillä kaksi viikkoa mummolassa. Jospa sieltä löytyisi käsityöintokin.

Ystävän pojat tarvivat talveksi kirkkotakit ja minulla on kaapit pullollaan villakankaita. Innostuin sitten ompelemaan ensin pienemmälle pojalle duffelitakin samasta kankaasta josta tein viime talvena itselleni ja Eerikalle takit. Useampaa takkia en itselle tahdo samasta kankaasta, joten on kiva kun voi tuhota kangasta muihin projekteihin.

Takki on ommeltu Ottobre 6/2007 kaavalla, hieman yksinkertaistin mallia. Taskut on mielestäni tosi vaikea saada symmetrisesti paikoilleen, joten jätän ne usein lasten takeista pois kokonaan. Takkiprojekti meinasi kaatua alkumetreille sillä duffelinappeja ei meinannut oulun nappikaupoista löytyä. Lopulta löysin sopivat Nappi-kikasta. Nappien ompelu oli työlästä kunnes keksin liimata nahkapaikan paikoilleen paperiliimalla. Sitten ompelu sujuikin helposti. nappien värivalinta vain mietityttää. Jotenkin nuo mustat napit näyttävät liian kovilta beigessä takissa.

Kaikkiaan aika söpö takki pienelle pojalle. Nyt pitäisi saada inspiraatio isomman pojan takin tekoon.

Niinhän siinä taas kävi että lasten vaatteet menivät omien edelle. Huomasin että Eerikalle viime keväänä tehdyssä takissa on aivan liian lyhyet hihat. Uusi takki oli saatava ja inspiraatiokin iski kuin salama kirkaalta taivaalta. Kaupunkireissulta ostettu vakosametti huutelikin ihan muuta kuin kaupasta lähtiessä. Se alkoi mielessä muotoutua hupparitakiksi johon laitetaan jotain piristävää kangasta huppuun. Siitä se sitten lähti...

Kaava on Ottobren joku takki, jostain numerosta, johon muokkasin hihat, helman ja kiinnityksen erillaisiksi. Huppu on toisesta ottobre lehdestä hyväksi havaittu malli. Siis melkein kuin oma kaava, mutta ei kuitenkaan. Taskun suusta pilkistää marimekon fokus, hupun vuorena samoin.

Huppu tehdään kolmesta kappaleesta, päälaella on puoliympyrä. Tosi hyvä huppu. Takin vuori on ohutta tikkivuorta ja hihansuissa ja helmassa on villaneulosta resorina. Takki on lämmin ja ihana päällä. Sinne mahtuu lämmikettä väliin ja malli on vähän monikäyttöisempi kuin keväällä ommeltu karmiini-takki. Ja mikä parasta, tyttökin tykkää, vaikka ei aluksi ruskeasta takista innostunutkaan.

Kävin tänään työkkärissä ilmottautumassa työttömäksi työn hakijaksi. Tätä iloa onkin edessä kaksi viikkoa, seuraava työsopimus on jo allekirjoitettuna. Ei siis hätää, ei panikkia, vain ihanaa oleilua tyttösten kanssa. Mie olen suunnitellut vähän reissaamista ja ompelua näille kahdelle viikolle.

Jotain pientä sainkin jo aikaiseksi. Emilian syystakkiin ei ollut sopivia lakkia ja lapasia. Keltaruskean takin kanssa ei sovi alkuunkaan vaaleanpunaiset asusteet. Helsingin reissulta ostettu Onlinen Tessa olikin juuri sopivan väristä.

Lakki on perinteinen siksak-pipo ja lapasissa on makkaravarret. Lakkiin virkkasin leuan alle kiinnitystä varten tampin ja ompelin sivulle napin. Kuvio on huopaa ja heijastin kangasta. Nyt tytöllä on koko ulkoiluasu omasta ompelimosta. Oli aika kiva kuulla monesta suusta kommentteja tyttöjen näteistä takeista kaupunkireissulla. Nyt pitäisi ommella itselle takki. Viimetalven takki jo vähän tympäsee.

Hrrrr....

Meillä on kylmä. Aamulla oli pakkasta. Lapset tarvivat lämpimiä vaatteita. Tartuin uudestaan ystävän ostamiin ulkoilukankaisiin ja päätin selättää ne. Otin ensimmäiseksi kokeilun kohteeksi housut Emilialle. Päälinen on Travallen tehtaalta ostettua kosteussuojattua ulkoilukangasta ja vuorena on ohut tikkivuori. Kaava on sama ottobren collegehousun kaavakuin edellisessäkin postauksessa, hieman muokattuna. Olisi pitänyt laittaa vielä enemmän väljyyttä, niin menisivät varmasti koko talven.  Tätä taiteenlajia pitää harjoitella lisää, työn jälki ei aivan miellytä.

Emilia esittelee housuissa olevaa pöllöheijastinta. Se on vain aivan liian ylhäällä. Se ei näy takin alta. Vaikka housuissa olisikin parantamisen varaa, on ne silti ihan toimivat. Ne testattiin eilen pihaleikeissä. Liukumäessä vauhti oli hurja.

Tänään lauantaina aloitimme aamun aikaisin pihatöillä. Haravointi on hauskaa ja lehtikasoissa pomppiminen myös. Tytöt pääsivät myös kokeilemaan kottikärrykyytiä.

Pihatöiden jälkeen kuvasimme tyttöjen uusia vaatteita. Syksyn värit ovat ihania!

Eerikan villatakki on neulottu Lanett-langasta. Keltaisen värin on neiti valinnut ihan itse. Malli on omasta päästä, napit on Juuttiputiikista ostetut Reilut- napit. Kaikkinensa aika onnistunut takki. Aloitin helmasta ja hihojen silmukat poimin kädentieltä ja neuloin kohti rannetta. Ommeltavia saumoja ei ollut yhtään.

Emilia sai uudet housut. Kangas on marimekon tehtaanmyymälästä vahvaa college-neulosta. Kaava on ottobresta alunperin.

Lopuksi pari kuvaa iloisista lapsista.

Emilian lintu-villatakki on vielä hieman suuri. Siinä onkin hyvä syy neuloa toinen villatakki. Taidanpa ostaa huomenna kädentaitomessuilta langat siihen.