Säästelin tätä Leijona-joustofroteeta jotain ihanaa varten. Lopulta päätin tehdä siitä Ottobren Mustikka-kaavalla haalarin. Piirsin kaavat ja mallailin niitä kankaalle. Voi ei! Säästelin kangasta liian kauan, Eino ehti kasvaa niin isoksi ettei kangas riitäkään. Muutin suunnitelman. Valitsin kaavaksi Naava-unihaalarin, ilman hihoja ja kirjekuoripääntien tilalta olkaimet.

Täydellisesti en onnistunut. En muutoksissa enkä ompelussa. Olkaimet ovat liian leveät ja niiden kanttaus kiristää paikoin ärsyttävästi.

Onneksi se ei kuitenkaan menoa haittaa.Pöydältä voi napata vaikka isosiskon kännykän ja juosta sen kanssa karkuun.

Taustalla näkyy meidän uusi työpöytä. Sillä on pituutta himpun alle 4 metriä. Siinä on paikka tietokoneelle (vasemmalla, ei näy kuvassa) ja kahdelle pikkutytölle ja heidän askarteluilleen. Koululainen saa tehdä siinä läksynsä. Taustalla näkyvä korkeampi lipasto vietiin varastoon odottamaan uutta käyttökohdetta. Tavarat etsivät vielä paikkojaan, joten en kuvaa pöytää tarkemmin;)