Tammikuussa pakkanen paleltaa

luihin ja ytimiin,

uudet villasukat siis annan

molempien varpaisiin.

Juhlimme viime kesänä veljeni häitä ja sain silloin tehtäväkseni antaa heille tammikuussa villasukat.  Aloitin sukkien neulomisen hyvissä ajoin. Taisipa olla lokakuuta kun Helsingin reissulta ostettu Jitterbug pääsi puikoille. Heti langan nähtyäni mieleeni tuli veljen vaimo, joka tykkää turkoosista. Villasukkien kantapää on toteutettu lähes perinteisellä tavalla, mutta kärkikavennukset on tehty tiimalasikantapään tavoin. Sukista tuli ihanat, eikä vähiten langan ansiosta. Se on niin pehmoista että epäilen sukkien käyttöikää aika lyhyeksi. Veljeni villasukat aloitin joululomalla, mutta kuten kerroin sille kävi huonosti kun isäni koira sai sen hampaisiinsa. Aloitin sukat uudelleen ja sain ne lopultakin valmiiksi. Lankana on Nalle aloevera, joka ei ole lähellekään niin ihanaa kuin stepin aloevera-jojobaöljy-lanka. Vielä minulla olisi iso urakka saada sukat postiin tämän kuun puolella.

Jotain pientä olen saanut ommeltuakin lähiaikoina, mutta aika vähäistä on innostukseni ollut. Kun vain saisin päähäni mitä iki-ihanaa tytöt tarvisivat keväällä karderoobiinsa. Onhan ne molemmat kasvaneet ja ainakin housunlahkeet ja hihan suut alkavat jo näyttämään hassuilta, jospa siis ompelisin kotitarpeisiin taas trikoopaitoja ja joitakin housuja.