Niinhän siinä taas kävi että lasten vaatteet menivät omien edelle. Huomasin että Eerikalle viime keväänä tehdyssä takissa on aivan liian lyhyet hihat. Uusi takki oli saatava ja inspiraatiokin iski kuin salama kirkaalta taivaalta. Kaupunkireissulta ostettu vakosametti huutelikin ihan muuta kuin kaupasta lähtiessä. Se alkoi mielessä muotoutua hupparitakiksi johon laitetaan jotain piristävää kangasta huppuun. Siitä se sitten lähti...

Kaava on Ottobren joku takki, jostain numerosta, johon muokkasin hihat, helman ja kiinnityksen erillaisiksi. Huppu on toisesta ottobre lehdestä hyväksi havaittu malli. Siis melkein kuin oma kaava, mutta ei kuitenkaan. Taskun suusta pilkistää marimekon fokus, hupun vuorena samoin.

Huppu tehdään kolmesta kappaleesta, päälaella on puoliympyrä. Tosi hyvä huppu. Takin vuori on ohutta tikkivuorta ja hihansuissa ja helmassa on villaneulosta resorina. Takki on lämmin ja ihana päällä. Sinne mahtuu lämmikettä väliin ja malli on vähän monikäyttöisempi kuin keväällä ommeltu karmiini-takki. Ja mikä parasta, tyttökin tykkää, vaikka ei aluksi ruskeasta takista innostunutkaan.