Isosisko ja äiti voivat olla ylpeitä minusta. Sain lopultakin, vaivaisen yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen ommeltua olkkarin verhot loppuun. Viime elokuussa esittelin Marimekon Keisarinna kankaasta ommellun paneeliverhon. Tuolloin ompelin verhoja kaksi ja ostin lisää kangasta kolmatta varten. Eilen sain ommeltua tuon kolmannen verhon. Tänään ompelin yli jääneestä kankaasta pari sohvatyynyn päällistä.

Isosisko opiskelee sisustussuunnittelua ja äitini toimi pitkään sisustusliikkeessä myyjänä. Näitä vaikutteita ei minun kodissani juuri huomaa. Toki pidän kauniista kodista ja omanikin olisi ihan kaunis jos se pysyisi joskus viittä minuuttia kauemmin siistinä.

Toinen ikuisuusprojektiksi osoittautunut on Eerikan keltainen villatakki. Langat ostin takkia varten jo maaliskuun alussa. Ravelryn ehtymättömistä ideavaratostoista bongasin Alana Dakosin suunnitteleman Playful Stripes Cardiganin. Takki uhkasi jäädä huonon istuvuuden takia kesken, mutta pelastin tilanteen jättämällä hihat lyhyiksi.

Kuvaushetkellä takissa ei ole nappeja. Ompelin takkiin kaksi pientä sinistä nappia rinnan korkeudelle, napin reikiä on enemmänkin, mutta nappeja ei löytynyt omista varastoista terpeeksi. Idea takissa on kiva, mutta minä ja kaarrokeneuleet emme sovi yhteen. Jotenkin istuvan neuleen aikaan saaminen tuolla tekniikalla on täysin mahdotonta. Tahtoisin silti vielä kokeilla.